Lisää tietoa ja taustoja Turkin veriteosta

Malatyassa tapahtuneessa raa’assa veriteossa (katso edellinen uutinen) murhattu saksalainen oli 46-vuotias ja kolmen lapsen isä. Toinen murhatuista turkkilaisista oli 36-vuotias ja kahden lapsen isä. Kolmas murhatuista ei ollut perheellinen, mutta oli kihloissa. Murhan tehneet viisi miestä olivat noin 20-vuotiaita. Yksi heistä oli Malatyan maakunnan pormestarin poika ja kaikki he kuuluivat islamilaiseen uskonnolliseen järjestöön, suurin osa kuului Turkissa laajaan tarika-järjestöön. Nämä nuoret valmistautuivat yhdessä yliopiston pääsykokeisiin.

Aamulla liikkeelle lähdettyään näillä viidellä miehellä oli mukanaan aseet, leipäveitset, köydet ja pyyhkeitä. He olivat valmistautuneet veritekoonsa ja tiesivät, että tulisivat vuodattamaan paljon verta. Näin varustautuneina he tulivat Zirve-kustantamon toimistoon, joka toimi myös seurakunnan toimistona.

Saksalainen lähetystöntekijä Tilman Geske, Malatyan evankelisen seurakunnan pastori Necati Aydin ja turkkilainen kristitty Ugur Yuksel olivat pitämässä toimistossa aamuhartautta ja tutkimassa Raamattua. Surmaajat tiesivät näiden kolmen miehen olevan paikalla toimistossa aamulla kello 10.

Hyökkääjät sitoivat kristityt tuoliin jaloistaan ja käsistään, ja pahoinpitelivät ja kiduttivat heitä. Samalla he kuvasivat toimintansa käsipuhelimiensa videolla. Todenäköisesti väkivallan teko tehtiin ja kuvattiin varoitukseksi kristityille. Lopulta heidät tapettiin leikkaamalla kurkku auki. Toimistoa lähellä olevasta työpaikasta sanottiin myöhemmin, että he olivat kuulleet huutoa, mutta luulleet sitä riitelyksi.

Kaksi seurakunnan jäsentä pyrki toimistoon kello 12:30. He eivät päässeet sisälle, eikä heidän avaimensa toiminut lukossa. He soittivat toimiston puhelimeen, mutta sieltä ei vastattu. Kuultuaan sisältä ihmisen valitusta, he soittivat poliisille ja poliisi saapui paikalle viiden minuutin kuluttua.

Myös paikalle saapunut poliisi kuuli sisältä ihmisäänen valitusta, otti aseensa esille, käski sisällä olevien avata oven ja alkoi murtaa ovea. Yksi, poliisiin saapumisesta pelästynyt, hyökkääjistä avasi oven ja poliisi astui sisälle keskelle karmeaa näkyä.

Tilman ja Necati oli surmattu. Ugurin kaula oli myös viilletty, mutta hän oli vielä elossa. Hän kuoli myöhemmin sairaalassa verenhukkaan. Neljä huoneeseen jäänyttä veriteon tekijää antautuivat poliisille. Joukon johtaja yritti paeta rakennuksesta, mutta putosi kadulle ja loukkaantui vakavasti.

Nuorten hyökkääjien käyttäytyminen poliisin saapuessa osoitti heidän ristiriitaisuuttaan ja hämmennystä teoistaan. He itse eivät todennäköisesti suunnitelleet hyökkäystä, vaan veriteon taustalla on todennäköisesti tarikat-järjestön (eräänlainen islamin lahko) johtajat, jotka olivat agitoineet nuoret suorittamaan murhat puolestaan. Turkin islamilaiset järjestöt ovat käyttäneet aiemminkin nuoria henkilöitä veriteoissa, kuten Hrant Dinkin murhassa tammikuussa 2007 ja katolisen papin Andrea Santoron murhassa helmikuussa 2004. Nuoret saavat helpommin julkisen ymmärryksen puolelleen ja heidän rangaistuksensa rikoksissa ovat lievemmät kuin aikuisten. Katolisen papin Andrea Santoron murhanneen 16-vuotiaan pojan äiti sanoi kameroiden edessä poikansa teosta ja vankilatuomiosta, että "hän palvelee vankeusajan Allahia".

Veriteon taustalla ovat osittain Turkin viranomaisten vainoharhaiset ja vääristyneet toimenpiteet kristittyjä vastaan. Keväällä 2001 Turkin kansallinen turvallisuusneuvosto teki päätöksen ja alkoi pitää evankeelisia kristittyjä kansallisena uhkana ja käytännössä rinnasti heidät terroristeihin. Toimenpide on voinut olla islamilaisen Turkin ”kosto” länsimaille, jotka pitävä ääri-islamismia terroristeina (tämä on vain blogin pitäjän päätelmä). Tämän päätöksen jälkeen mediassa on, viranomaisten tuella, esitetty kristityistä vääristynyttä tietoa ja vihamielistä propagandaa ja näin synnytettiin vihaa heitä kohtaan.

Vuoden 2001 viranomaisten päätöksen jälkeen alkoivat uhkaukset ja hyökkäykset seurakuntia, pastoreita ja kristittyjä vastaan. Turkin kristittyjä vastaan hyökättiin pommeilla, fyysisellä väkivallalla, suullisilla ja kirjoitetuilla uhkauksilla. Merkittävässä asemassa oli virallisen median käyttäminen propagandan välineenä.

Joulukuussa 2005 entisen pääministerin, Ecevitin, vaimo, historioitsia Ilber Ortayli, professori Hansan Unsal, poliitikko Ahmet Tan ja kirjailija Aytunc Altindal pitivät yhteisen kokouksen "kristillisestä uhasta", jota he kokivat kristittyjen toiminnasta maassaan. Kokoontumisen jälkeen he aloittivat kampanjan saadakseen negatiivista julkista huomion kristillisyyttä vastaan. Piilotetuilla kameroilla otettiin kirkkojen jumalanpalveluksista kuvia ja käytettiin niitä propagandana kristittyjä vastaan, jotka yrittivät "ostaa heidän lastensa sielut". Kaiken takana on vain halu estää uskonnonvapauden toteutuminen ja kristillisyyden leviäminen Turkissa. Nämä vastustajat ovat unohtaneet, että Turkki oli ollut satoja vuosia kristillinen maa ennen islamin saapumista.

Viranomaisten toiminta ei ole ollut vakuuttavaa veriteon jälkeen. Yhtenä karkeimpana esimerkkinä on se, että Turkin sisäministeri virnuili televisioesiintymisessä puhuessaan veriteosta. Median ja viranomaisten kommentit osoittivat samaa sanomaa, "Toivomme, että olette oppineet läksynne. Emme halua kristittyjä tänne." Kuitenkin vastaavasti esimerkiksi Saksassa työskentelee miljoonia islamilaisia turkkilaisia ja koko Euroopassa on noin 50 miljoonaa muslimia, joista suurin osa ovat maanosaan muuttaneita. Islamilaiset maat lähettävät Eurooppaan muslimiopettajia ja islamilaisia lähityssaaranaajia Koraanikouluihin ja moskeijoihin. Osa heistä on kovan linjan islamilaisuuden julistajia.

Näissä niin kutsutuissa "raamattumurhissa" syyllisiä käsitellään terroristeina ja heidän nuori ikänsä ei lievennä rangaistuksia. Veritekojoukon johtaja Emre Gunaydin on tehosairaanhoidossa pakomatkallaan saamiensa vammojen takia.

Saksalaisen Tilmanin vaimo Susanne Tilman halusi haudata miehensä Turkkiin Malatyaan, viranomaisten estelyistä huolimatta. Ugur haudattiin kotikaupunkiinsa Elazigiin islamilaisin menoin. Ugurin perhe ei koskaan hyväksynyt hänen kristillistä uskoaan. Necati haudattiin kotikaupunkiinsa Izmiriin. Necatin hautajaisiin osallistui tuhansia Turkin kristittyjä. Viranomaisten vääristynyttä asennetta kuvaa se, että haudattava arkku läpivalaistiin kaksi kertaa Malatyan lentokentällä. Izmirissä poliisi kuvasi kaikki hautajaisvieraiden kasvot videolle. Kymmenet median edustajat olivat läsnä hautajaisissa.

Murhatun saksalaisen puoliso, Susanne Tilman, sanoi television haastattelussa, että hän ei halua kostoa murhaajille, vaan sanoi antavansa anteeksi. Tämä ei ole normaalia maassa jossa verikostot ovat normaalia käytäntöä.

Tietojen lähde on suoraan Turkista. Turvallisuuden vuoksi lähdettä ei voi eritellä tarkemmin.