Olympialiike ja ihmisoikeudet

Pekingin olympiakisoja pidettiin virallisen olympiahistorian mukaan jättimäisenä menestyksenä. Kansainvälisen Olympiakomitean puheenjohtaja Jacques Rogge kehui niitä päättäjäisissä ”erityisen poikkeuksellisiksi”.

Kun KOK myönsi kisojen järjestelyt Kiinalle, sen edustajat vakuuttivat ajatelleensa myös Kiinan ihmisoikeuksia. Urheilujohtajat kuvittelivat, että Kiina alkaisi kohdella kansalaisiaan paremmin, kun se olisi koko maailman huomion kohteena. Kiinassa ajateltiin käyvän samoin kuin Etelä-Koreassa 1988. Siellä Olympialaiset veivät demokratiaa eteenpäin. Mutta Kiina ei ole Etelä-Korea. Kiinan kommunistis-ateistinen diktatuuri vaikuttaa olevan vaikeammin muutettavissa kuin aikoinaan Etelä-Korean sotilasdiktatuuri.

Myös Suomen urheilujohtajat ajattelivat kisojen myöntämisen aiheuttavan positiivisen kehityksen. Suomen Kuvalehden vuonna 2007 suorittaman kyselyn perusteella kuusitoista heistä ajatteli vaikutuksen olevan myönteinen, yhdeksän ei ottanut kantaa ja vain yksi piti kisojen myöntämistä virheenä.

Kiina on palannut takaisin arkeen kun puolitoista vuotta on kulutut sen järjestämistä olympialaisista. Kiinan ihmisoikeustilanne ei valitettavasti ole parantunut. Amnesty Internationalin Suomen osaston Kiinan asioiden vastaava Anu Tuukkanen sanoo, että ”yleisesti ottaen ihmisoikeusasioissa on olympialaisten jälkeen pikemminkin menty huonompaan suuntaan.”

Kiinan ihmisoikeusrikkomusten lista on pitkä. Yksi niistä on Kiinan tapa kohdella Liu Xiobon kaltaisia ihmisoikeuksien puolustajia. Hän on kiinan tunnetuimpia toisinajattelijoita. Amnestylle tulee koko ajan tietoja toisinajattelijoiden pidätyksistä, pelottelusta ja pahoinpitelyistä. Amnestille on muodostunut kuva, että aktivistit ovat erityisen ahtaalla silloin kun Kiinassa tapahtuu jotain kansainvälisesti merkittävää. Näitä tilanteita ovat olleet Olympialaiset, Taivaallisen rauhan aukion mielenosoitusten vuosipäivät ja samaa odotetaan tapahtuvan Shanghain maailmannäyttelyn aikaan.

Viranomaisten hampaissa ovat myös lakimiehet, jotka ovat yrittäneet puolustaa kiinalaisten ihmisoikeuksia, kuten ihmisoikeusjuristi Gao Zhisheng, sekä lakimiehet, jotka ovat puolustaneet onnettomuuksien uhreja, esim. Sichuanin maanjäristyksen ja maitoskandaalin uhreja.

Kiinassa viranomaiset voivat pidättää ihmisiä jopa neljäksi vuodeksi pelkästään poliisin päätöksellä ilman syytettä ja oikeuden käyntiä. Nämä hallinnolliset pidätykset ovat viime aikoina yleistyneet. Niiden kohteeksi ovat joutuneet myös eri seurakuntien ja kotikirkkojen pastorit ja johtajat.

Olympialiike on ottanut kunnian siitä, että Kiinan perustuslakiin tuli Pekingin kisojen alla maininta ihmisoikeuksien kunnioittamisesta. Valitettavasti laki on ollut kuollut kirjain. Amnestyn mukaan Kiina ei noudata kansainvälisiä normeja eikä edes omia lakejaan. ”Oikeudessa voidaan edelleen käyttää kiduttamalla saatuja tunnustuksia, pidätetyt eivät saa riittävästi lakiapua, ja syytettyjen on itse todistettava syyttömyytensä sen sijaan, että oikeuden pitäisi näyttää syytteet toteen”, toteaa Amnestyn Tuukkanen.

Kiina telottaa enemmän ihmisiä kuin mikään muu maa. Sananvapauden rajoitukset ovat palanneet Olympialaisten jälkeen. Tiedostusvälineitä valvotaan tiukasti.

Google hermostui vuoden alussa kun Kiinasta tunkeuduttiin kiinalaisten ihmisoikeusaktivistien sähköposteihin. Google kertoi lopettavansa Kiinan vaatiman hakutulosten sensuroinnin maassa ja uhkasi lähteä maasta. KOK ei toimi kuitenkaan samalla tavalla. Amenestyn mukaan Kansainvälinen Olympiakomitea olisi voinut olla tiukempi Kiinan kanssa. ”Pekingin kisojen myönteinen vaikutus jäi lähinnä hartaaksi toiveeksi. Olympiakomitea ei mitenkään erityisesti painostanut Kiinaa näissä kysymyksissä”, Tuukkanen kritisoi. KOK ohitti suoraan myös kisajärjestelyihin liittyneet ihmisoikeusrikkomukset.

Suomen Kuvalehden haastattelemat suomalaiset urheilujohtajat olivat vältteleviä tai välinpitämättömiä Olympialaisten olemattomasta positiivisesta merkityksestä Kiinan ihmisoikeuksiin. Suomen olympiakomitean valtuuskunnan puheenjohtaja Kalervo Kummola ei pidä kisojen myöntämistä Kiinalle virheenä. Myöskään Suomen olympiakomitean entinen varapuheenjohtaja Ilkka Kanerva ei pidä edelleenkään ongelmallisena Kiinan toimimista kansainvälisessä urheiluliikkeessä.

Suomen liikunnan ja Urheilun puheenjohtaja Timo Laitinen pitää yhä kiinni, vastoin Amnestyn arviota, näkemyksestä, siitä että kisojen myöntäminen Kiinalle olisi jatkossa parantamassa maan ihmisoikeuksia. Tekemiään päätöksiä näyttää olevan vaikea kritisoida. Ainoastaan Suomen olympiakomitean nykyinen varapuheenjohtaja Sirpa Paatero pitää Kiinan ihmisoikeustilanteen heikkenemistä Olympialaisten jälkeen ”hämmentävänä”.

Lähteenä käytetty Suomen Kuvalehden 19.2.2010 artikkelia ”Kiinalainen kisakrapula – Pekingin olympialaisten piti parantaa Kiinan ihmisoikeustilannetta. Toisin kävi”, s. 22 – 24.