18.5.2008

Top-ten uskonnonvapauden rikkojat

Alla olevat maaprofiilit pohjautuvat Open Doorsin vuosittaiseen World Watch -listaan. Open Doors koostaa vuosittain listan maista joissa on erityisiä ongelmia uskonnonvapauden suhteen. Lista perustuu kyselyyn, jossa on 50 kohtaa uskonnonvapauteen liittyen.

Vuoden 2007 aikana tilanne muuttui uskonnonvapauden kannalta katsottuna paremmaksi muutamissa maissa: Vietnamissa, Kolumbiassa ja Nepalissa.
Kristittyjen tilanne huononi Pohjois-Koreassa, Afganistanissa, Pakistanissa, Libyassa, Jordaniassa, Valkovenäjällä sekä Palestiinan alueella. Seuraavassa on lyhyt selvitys uskonnonvapaustilanteeltaan heikoimmasta kymmenestä maasta.

1. POHJOIS-KOREA
Pohjois-Korea on listan kärjessä kuudennen kerran peräkkäin. Hallitus kohtelee raa’asti toisinajattelijoita, sillä maan hallinto perustuu sen johtajan henkilöpalvontaan. Kansa on eristetty muusta maailmasta ja on täysin riippuvainen hallitsijoistaan. Kristinuskon katsotaan tässä ateistisessa ja sosialistisessa maassa olevan ”negatiivinen elementti”. Kristittyjä on pahoinpidelty, kidutettu, pidätetty ja tapettu uskonsa vuoksi. Pohjois-Koreassa oletetaan olevan 400 000-500 000 kristittyä. Viranomaiset tekevät usein ratsioita Pohjois-Korean ja Kiinan puolella. Ratsioiden tarkoituksena on pidättää pakolaisia ja heitä auttavia ihmisiä.

2. SAUDI-ARABIA
Saudi-Arabiaa hallitsee islamilainen sharia-laki. Maassa ei ole uskonnonvapautta. Uskonnonvapaustilanne on valitettavasti pysynyt lähes muuttumattomana. Islamista pois kääntymisestä tuomitaan kuolemaan, ellei kääntynyt palaa takaisin islamiin. Vuodelta 2007 ei kuitenkaan ole raportteja kuolemantuomioista kääntymisen perusteella. Julkinen uskonnonharjoitus ei-muslimeilta on kielletty. Mikäli joku ei-muslimi harjoittaa uskontoaan julkisesti häntä uhkaa pidätys, vankeus, ruoskiminen, karkotus ja joskus kiduttaminen. Kuten aiempinakin vuosina, useita kristittyjä pidätettiin vuoden 2007 aikana osallistumisesta uskonnolliseen toimintaan.

3. IRAN
Islam on Iranin virallinen uskonto, ja lakien ja säädösten tulee olla yhteneväisiä islamilaisen sharia-lain kanssa. Kristityt ovat tunnustettu uskonnollinen vähemmistö, joilla on periaatteessa uskonnonvapaus. Käytännössä kristityt kuitenkin saavat kärsiä uskonnollisista syistä vangitsemisista, häirinnästä ja syrjinnästä. Armenialaiset ja assyrialaiset seurakunnat saavat opettaa kristillisyydestä omia maanmiehiään omalla äidinkielellään, mutta (farsia äidinkielenään puhuville) muslimeille ei saa kertoa kristinuskosta. Islamista pois kääntyvää muslimia odottaa kuolemantuomio. Jumalanpalveluksia valvotaan ja uskonnollisesti aktiivisia kristittyjä painostetaan, kuulustellaan, pidätetään, vangitaan ja pahoinpidellään. Heidän on vaikea löytää työtä, ja heidät erotetaan usein kun selviää että he ovat kristittyjä.

4. MALEDIIVIT
Islam on Malediivien virallinen uskonto, ja maan lain mukaan kansalaisten täytyy olla muslimeita. Sharia-laki vaikuttaa maassa voimakkaasti, ja sen vuoksi on kiellettyä kääntyä islamista mihinkään toiseen uskontoon. Käännynnäinen voi menettää kansalaisuutensa. Muiden kuin islaminuskon harjoittaminen on kiellettyä, ja tätä pidetään kansallisen yhtenäisyyden ja hallituksen vallan ytimenä. Ulkomaalaiset saavat harjoittaa omaa uskontoaan yksityisesti, elleivät he kannusta kansalaisia osallistumaan. Maassa on vain kourallinen kansallisia kristittyjä, ja he elävät ja harjoittavat uskoaan täydellisesti salassa kaikkialla läsnä olevan kontrollin vuoksi. Pommi-iskujen seurauksena hallitus on aktiivisesti ryhtynyt taistelemaan ääri-islamia vastaan.

5. BHUTAN
Tässä buddhalaisessa Himalajalla sijaitsevassa kuningaskunnassa viranomaisten mukaan ei ole kristinuskoa. Kuitenkin avainasemassa oleva maan johtaja sanoo maassa olevan arviolta 13 000 bhutanilaista kristittyä. Kristittyjen ei sallita rukoilevan tai harjoittavan uskontoaan julkisesti. Kristityt voivat kokoontua perheenä, mutta eivät yhdessä toisten perheiden kanssa. Heidän lapsensa hyväksytään kouluihin, mutta he kohtaavat syrjintää, ja heitä painostetaan osallistumaan buddhalaisiin uskonnollisiin juhliin. Kristitylle on lähes mahdoton päästä opiskelemaan yliopistoihin. Kristittyjen kohtaamat vainot ovat pääasiassa lähtöisin perheen sisältä, yhteisöstä sekä munkkien taholta.
Munkeilla on suuri vaikutusvalta yhteisössä.

6. JEMEN
Jemenin perustuslakin mukaan maassa olisi uskonvapaus. Mutta samalla laki toteaa islamin olevan valtionuskonto ja sharian lainsäädännön perusta. Sharia ei oikeuta ei-muslimeille uskonnonvapautta. Jemenin hallitus sallii ulkomaalaisten tietyssä määrin harjoittavan omaa uskontoaan, mutta Jemenin kansalaiset eivät saa kääntyä kristinuskoon tai muuhun uskontoon. Islamista poiskääntyneitä saattaa kohdata kuolemanrangaistus ja muslimien käännyttäminen on kiellettyä. Vuoden 2007 aikana useita kristittyjä pidätettiin ja pahoinpideltiin heidän uskonsa vuoksi.

7. AFGANISTAN
Afganistanin islamilaisessa tasavallassa ei ole yhtään kristillistä seurakuntaa, ja kristittyjä on ainoastaan 0,01 %. Keskushallinto ei edelleenkään hallitse koko maata ja fundamentalisti-muslimit pyrkivät takaisin valtaan. Perustuslaissa taattu uskonnonvapaus ei edelleenkään käytännössä toteudu, sillä uskonnonvapauden kieltävä islamilainen laki on nostettu hallitsevaksi. Kristittyjen täytyy olla erittäin varovaisia. Lähetystyötä tekevät ulkomaalaiset vangitaan ja useimmiten karkotetaan, kuten ne 23 kristittyä eteläkorealaista avustustyöntekijää, jotka taliban sieppasi heinäkuussa 2007. Paikalliset kristityt kokevat usein perheensä ja yhteisön taholta painostusta seurata islamin kulttuurinormeja. Käännynnäiset kohtaavat myös pelottelua, pahoinpitelyjä, työnpaikan menettämisiä, vangitsemisia, ja joskus jopa kuoleman.

8. LAOS
Laos on kommunistinen valtio, jossa on 100 000–200 000 protestanttia ja noin
45 000 katolilaista. Vaikka maan eteläisissä osissa on uskonnonvapaudessa tapahtunut kehittymistä, on valtion asenne kristittyjä kohtaan huononemassa monin paikoin pohjoisessa, erityisesti hmong-heimoon kuuluvien kristittyjen keskuudessa. Vuosi 2007 oli ainutlaatuinen siinä mielessä että hallitus käytti kahdenlaista lähestymistapaa kristittyjä kohtaan. Viranomaiset sallivat kristinuskon rajoitetun läsnäolon, rajoittaen kirkkojen määrää ja pitäen kirkkojen johtajia tarkan valvonnan alaisuudessa. Seurakunnat kokevat yhteiskunnan painostusta, tarkkailua kaikilla valtionhallinnon tasoilla sekä myös sosiaalista kontrollia.

9. UZBEKISTAN
Rajoitukset ja vainot jatkuivat Uzbekistanissa. Hallitus hyväksyi lain, joka kieltää tai vakavasti rajoittaa käännyttämisen, uskonnollisen kirjallisuuden maahantuonnin ja jakamisen, sekä uskonnollisten neuvojen antamisen yksityisesti. Laki kieltää omistamasta useampia kuin yhden hengellisen kirjan, Raamattu mukaan lukien. Kirkkojen tulee rekisteröityä, mutta rekisteröinti on käytännössä hyvin hankalaa, joten useimmat kristityt joutuvat kokoontumaan salaa kodeissa. Poliisin ratsiat ovat tavallisia ja päättyvät usein kristittyjen pidätyksiin, pahoinpitelyihin ja jopa kiduttamiseen. Uzbekistanin kristittyjä painostetaan kääntymään takaisin islamiin. Media toimii kristittyjä vastaan, ja tämä kasvattaa suvaitsemattomuutta yhteiskunnassa.

10. KIINA
Tässä suuressa maassa on paljon ristiriitoja. Joillakin alueilla kristittyjen uskonnonharjoitusta rajoitetaan, mutta on olemassa alueita joilla tilanne ei ole yhtä vaikea. Vuonna 2007 kiristynyttä kontrollia selitettiin olympialaisten valmisteluilla, ei kristinuskon vastustamisella. Ennenkuulumaton määrä kristittyjä lähetystyöntekijöitä karkotettiin maasta. Lähteet kertovat massiivisista karkotuskampanjoista, joiden uskotaan johtuvan pyrkimyksestä estää ulkomaisia kristittyjä tekemästä lähetystyötä ennen olympialaisia. Kotiseurakuntia ratsattiin ja kristittyjä pidätettiin, joissakin tapauksissa käytettiin myös fyysistä väkivaltaa. Vaikka tilanne vaihtelee alueittain, on kiinalaisten kristittyjen edelleen vaikea harjoittaa uskoaan.

Lähde: www.opendoors.org ja MKY

5.5.2008

Pohjois-Korea pyrkii väkivaltaiseti kitkemään kristillisyyden maasta

Entiset pohjoiskorealaiset poliisin ja turvallisuusjoukkojen upseerit kertovat, että heille annettiin tehtäväksi tekeytyä kristityiksi ja soluttautua Pohjois-Korean maanalaisen seurakunnan tilaisuuksiin. Tätä kautta viranomaisten oli mahdollisuus tunnistaa kristittyjä, pidättää, vangita ja jopa teloittaa heitä.

Näiden entisten pohjoiskorealaisten upseerien mukaan Pohjois-Korean hallinto näkee uskonnon, ja erityisesti kristinuskon, suurimpana uhkana valtion turvallisuudelle. Etenkin Kiinan rajan tuntumassa on lisätty toimia uskonnon pysäyttämiseksi. Viranomaiset ovat menneet tässä niin pitkälle, että ovat järjestäneet tekaistuja rukouskokouksia, joilla houkuteltiin kristityiksi kääntyneitä pohjoiskorealaisia pakolaisia Kiinan puolelta. Pohjois-Korean agenteille on järjestetty jopa teologista koulutusta, jotta nämä voisivat helpommin soluttautua Kiinassa toimiviin seurakuntiin.

”Kun uskovaisia saadaan kiinni, ei järjestetä mitään esikuulusteluita”, sanoi yksi agenteista. ”Pidämme heitä hallituksen vastustajina. Kun heidät saadaan kiinni Pohjois-Koreassa, kansallisen turvallisuusviraston (NSA) upseerit piirittävät henkilön, hakkaavat ja potkivat häntä ennen kuulusteluja.”

Toinen agentti vahvisti, että ”tärkein kotiutuneelle pakolaiselle esitetty kysymys on ovatko he tavanneet eteläkorealaisia lähetystyöntekijöitä tai evankelistoja tai kohdanneet tai kokeneet uskonnollisia asioita. Mikäli he tunnustavat tavanneensa lähetystyöntekijöitä tai diakoneja … lähetetään heidät ilman lisäkysymyksiä NSA:lle ja he ovat yhtä kuin kuolleita.”

”Asiat, kuten uskonnollisen kirjallisuuden hallussapito, uskon jakaminen toisten kanssa tai saarnaaminen ovat kiellettyjä koska ne kaivavat maata Kim Jong II:n hallinnon alta. Ainoa, mitä tarvitsemme [pidättääksemme jonkun], on pala todistetta, kuten Raamattu jossa on henkilön nimi.”

Pohjois-Korean turvallisuuspalvelun tiedottajaa opastettiin etsimään ”henkilöitä, jotka olivat vaiti silmät kiinni, meditoiden, tai ihmisiä jotka normaalisti polttivat ja ryyppäsivät mutta lopettivat äkillisesti.” Nämä ihmiset olivat ”hallituksen vihollisia” ja heitä tuli turvallisuuspalvelun ohjeiden mukaan tarkkailla.

Eräs pohjoiskorealainen pakolainen kertoi, että kun hänelle sukua oleva henkilö saatiin kiinni Raamatun lahjoittamisesta toiselle, niin hänen koko perhe vietiin Vankila 22:een (rangaistusleiri). Heidät vietiin sinne uskonnollisina vakoilijoina.

Toisaalta ankara valtiollinen valvonta ja pakollinen uskollisuus valtion järjestelmää kohtaan ovat kääntyneet itseään vastaan ja aiheuttanut monille pettymisen virallista järjestelmää kohtaan. Yksi entisistä agenteista kertoi, että ”Syy sille, että Pohjois-Korean järjestelmä edelleen on olemassa, on ankara valvontajärjestelmä.”

Lähde www.compassdirect.org